Nou/Nome

13.08.05 Kolmas ALO 0 - Freyan starttinumero oli kaksi, itse en ollut suoritusta näkemässä, kun olin AVO-luokan sihteerinä, joten selotus vain Arilta kuultuna. Kovalla komennuksella Ari oli saanut Freyan pysymään aloillaan laukausten ja markkerausten ajan. Liekö siitä koira suivaantunut, vai miksi se oli markkeraus lokkia niin tiputellut. Palautus oli nimittäin lähtenyt rantaa kiertäen ja matkalla lokki oli tipahdellut useaan otteeseen maahan. Ohjaustehtävä oli ollut todella vaikea, koska Freya oli ollut enemmän kiinnostunut vedestä ja siellä olevasta veneestä, mutta lopulta oli osunut kanille, jonka palautus oli myös tökkinyt. Hakuruudusta oli tullut sorsa, mutta aikansa ruudussa juoksenneltuaan ja luultavasti varikset & lokin bongattuaan, ei mitään sieltä kuitenkaan tuonut, joten tuomari keskeytti kokeen. Sinänsä positiivista, että Freya ei lähtenyt paukkuun, mutta riistan huono käsittely harmittaa...

Virallinen arvostelu tulee myöhemmin - nollalappua ei jääty odottamaan, vaan Vesa lupasi ottaa sen talteen ja haemme sen sitten Lemusta jonkun saarireissu yhteydessä. Kiitos Vesalle myös Freyan ja Arin kannustuksesta - vielä ei todellakaan luovuteta :-).

5.10.03  Toinen ALO0 - menimme Kaakonnoutajien Nome-kokeeseen jo eilen, vaikka Freyan osuus oli vasta tänään. Seurasimme Arin kanssa eilisen päivän sekä ALO että AVO-kokeita. Oli todella mielenkiintoista seurata muiden suorituksia, suosittelen muillekin! Tänään Freyan ja Arin vuoro oli viidentenä ja hieman alkoi jo hirvittää. Eteenohjaus kapean'joen' yli , kaksoismarkkeeraus ja sitten haku.
Eteenohjaus ei onnistunut, vaikka Freya lähtikin ihan hyvin. Kapean vesialueen yli uituaan se kyseli Arilta kokoajan, mihin suuntaan, mutta ei kuitenkaan luottanut riittävästi merkkeihin. Koira kutsuttiin pois ja sitten markkeeraukset. Ensin laukaus, lokinheitto samalle puolen jokea, missä olimme, sitten laukaus ja lokki toiselle puolen jokea, siinä vaiheessa ei Freyan hermot enää kestäneet, vaan se pinkaisi noutoon. Uituaan joen yli ja hetken etsittyään lokkia liian läheltä, se muisti ensimmäisen heiton ja ui takaisin joen yli, löysi lokin ja muutamalla tiputtelulla palautti Arille. Sen jälkeen ei toisen lokin paikasta ollutkaan, kuin hämärä mielikuva, joten tämän toisenkin tehtävän epäonnistuminen johti nollaan.
Kotimatkalla analysoin, mikä meni vikaan, eteenohjauksia olemme kyllä harjoitelleet, mutta ei vedessä. Vaikka matka olikin nyt tosi lyhyt, oli se ehkä siksi liian vaikea? Kaksoimarkkeerauksia on harjoiteltu vain muutaman kerran, joten epäilin jo alunperinkin, kuinka mahtaisi sujua. Positiiivsta oli, että vaikka Freya karkasi noutoon, sillä muuten oli korvat päässä, se ei ihmeemmin vinkunut ja muutenkin oli huomattavasti rauhallisempi kuin edellisellä kerralla. Nyt meillä on syksy ja talvi aikaa harjoitella ja keväällä uusiin kokeisiin!

24.08.03 ALO0 - melkein kättelyssähän homma loppui.
Saavuimme koepaikalle n. klo 11.00 ja huomasin heti, kuinka Freya kävi kierroksilla kuullessaan laukausia. Lyhyen odottelun jälkeen olikin jo meidän vuoro. Ensin markkeeraus, jossa Freya karkasi paukkunoutoon, karjaisin sen takaisin, jolloin se palasi vierelleni ja lähti sitten luvalla noutoon. Alkusähellys vain johti siihen, että se ei nähnyt eikä kuullut linnun putoamista. Pitkään ja hyvin se kuitenkin etsi lokkia ja lopulta löysikin sen, mutta jätti sen rantaviivalle, eikä tuonut minulle. Saimme kuitenkin tehdä toisenkin markkeerauksen, joka sujui paremmin, palauttaessa Freya tipautti lokin kerran maahan, mutta toi sitten käteen.

Ohjaus oli rantaveteen kaislikkoon - lähetin Freyan suoraan lokkia kohden (tyhmä minä, kun olisin ottanut tuulen huomioon, olisi nimittäin pitänyt ohjata hieman oikealle, niin se olisi hajulla löytänyt lokin). Alku oli lupaavan näköistä, mutta sitten se kaarsi vasemmalle ja jatkoi määrätietoisesti yhtä kiveä kohden. Pillitin sitä luokseni, mutta korvat olivat jääneet rannalla. Siellä se sitten ui pitkään ja sinnikkäästi etsi lintua... Homma oli sitä myöten selvä, kun koira karkasi hallinnasta, niin tuomari keskeytti kokeen. Tuomari ja ampuja kylläkin nauroivat, että hienoa voittajaluokan matkaahan tuo ui ;-). A-P Fontell oli todella kannustava, sanoi toivovansa, että jatkamme, Freyalla kuulemma potentiaalia vaikka mihin, kunhan se vain on hallinnassa (pitkät uintimatkat miellyttivät ilmeisesti häntä ja sitkeä lokin etsiminen). Lupasin, että varmasti tapaamme vielä ;-).

No, ensimmäinen startti on nyt takana, kaislikko- ja vesityöskentely olivat kaikesta huolimatta hyvää, joten treenit saaressa eivät ole menneet hukkaan. Harmittaa, kyllä, että näin kävi, mutta ollaanpa yhtä kokemusta viisaampia! Vehkalahteen on aikaa puolitoista kuukautta, joten tottelevaisuutta ja malttia ehditään vielä treenaamaan.

18.05.03 Taippari läpi!

Me olimme iltapäiväryhmän viidentenä. Tuomari heitti ensimmäisen lokin todella lähelle, mutta Freya loikkasi kaaressa noutamaan lokkia ja palautti hienosti. Toisen lokin Mika Leppinen heitti veneestä, Freya reagoi selvästi laukaukseen, kiihtyi hurjasti. Lokki tuli kuitenkin hienosti taas perille.

Kun hakuruudussa menin kyykkyyn Freyan viereen odottamaan laukausta, tuomari käskikin minun nousta ylös ja vain hihna kaulan ympärille taippariotteeseen. Halusi ilmeisesti nähdä, onko koira hallinnassa tai ei. Kun laukaus oli ammuttu, Freya oli valmiina säntäämään, mutta komennettuani 'paikka', se malttoi mielensä. Markkeerausvarista se meinasi jäädä tutkimaan enemmänkin, mutta pillitin (oli ottanut sen jo kerran itse suuhun) ja toi minulle. Kolme muuta varista piti vielä tuoda, kerran arvelin sen juoksevan yhden variksen ohi ja ajattelin, että voi ei , nytkö vanha laskija taas aloittaa... ei sentään, tuli ne linnut sieltä! Yhden variksen se kävi kyllä yleisön joukussa olevalle Eevalle paiskaamassa jalkoihin, kutsuin sitä luokse, se katsoi hämmästyneenä, ai sielläkö sä olitkin... nappasi linnun ja toi käteen. Neljännen variksen jälkeen tuomari lähetytti vielä ruutuun, Freya juoksi lammikolle juomaan vettä, tuomari sanoi: kutsu koira ja kytke se, jolloin ajattelin, että voi ei poikkiko se meni. Mutta ei, jäljelle päästiin!

Jäljellä olikin sitten 'hieman' sydämen tykytyksiä... Freya jäljesti kanille ja siellä sitten mietti todella kauan, mitä kanille tekisi. Odottavan aika on pitkä, mutta kyllä kaikki muutkin sanoivat, että kauan se pohti. Mietin mielessäni, pillittäisinkö sen luokseni ja toinen ääni sisällä sanoo, että älä pillitä ja taas toinen, no mutta jos kuitenkin pillittäisin. Onneksi maltoin mieleni, enkä koskenut pilliin. Lopulta se nimittäin päätti ottaa kanin, tuli puoleen väliin ja tipautti kanin maahan, mietti hetken ja toi lähes perille asti! Tulin metsästä tielle kani kädessäni ja kyselin muilta, onko se nyt läpi... Vesa nauroi vieressä, että kyllä se on. Silloin pääsi ilon itku.

Tässä sitten virallinen pöytäkirja:
Koepaikka Vehmaa , aika 17.5.03
Tuomari Ossi Kähärä

Nyt vedetään hieman henkeä, treenaan Freyan kanssa palautukset kuntoon (periaatteessa tuo kaiken käteen, mutta kun kiihtyy, niin taidot unohtuvat), treenataan malttia ja tuo laukauksesta kiihtyminen pitäisi saada kuriin. Kun nämä sujuvat vähän paremmin, niin sitten startataan NOMEssa.

-------------------------------------------------------

Aikamme NOU0:llia kerättyämme kokosimme treeniryhmän kasaan ja treenasimme
Reeniryhmä raakun reeneissä  (Lara, Capsi, Helmi, Doris, Wellu & Freya) talven 2002-2003.

-------------------------------------------------------

Aikaa ennen kotisivuja

Freyan kotiuduttua teimme sille piankin makkarajälkeä ja kevään lämmetessä treenailimme jo innokkaina hakuruutua. Palautukset tulivat mukavasti ja niinpä lokakuussa 2001 ilmoittauduimme Pomarkun taippareihin. Ari ohjasi ja Freya näytti siellä tollerimaisen luonteensa ;) . Kaksi varista tuli hakuruudusta ja lopun aikaan juoksi hakuruudussa ja bongasi muut linnut … .NOU0:han sieltä tuli (sisko Fanni muuten läpäisi samaiset taipparit päivää vaille 9kk iässä!).

Siitä alkoikin varsinaiset noutotreenit. Vielä kesällä 2002 Ari ohjasi Freyaa, Anstkogissa tuli taasen NOU0, mutta sitten agilityn tuoman muutoksen myötä päätettiin, että emäntä ohjaakin Freyaa.  Mynämäkeä varten ehdimme harjoittelemaan vain kaksi viikkoa, eikä se riittänyt, taas NOU0. 2002 Lokakuussa mentiin taas Pomarkkuun, ensimmäistä kertaa pääsimme jäljelle asti. Voipa jopa sanoa, että kirjaimellisesti… Freya jäljesti kanille, mutta ei ottanut sitä suuhunsa, vaikka tuomari kuinka houkutteli.. ja taas NOU0 . Tosin tämä NOU0 oli ’positiivinen nolla’ ,  päästiin kuitenkin jäljelle asti. Hakuruutu oli ollut se pahin kompastuskivi, eikä kania niin kovasti oltu treenattukaan, joten ei niin suuri yllätys ollut, että kani jäi metsään.

Nyt olemme me, ensimmäisen noutajan omistajat, varmaankin oppineet monta asiaa ja  niitä oppirahoja on kait noilla neljällä NOU0:lla maksettu.