Nou &nome

10.06.06 Pertunmaan taipparit takana, tänään kaikki osui kohdalleen ja kunniakirja kainalossa tulimme kotiin. Tosin päivä ei alkanut lupaavasti - aamupäiväryhmän koiran kulkiessa meidän ohitse, Inca onnistui syöksähtämään iloisesti sitä tervehtimään (en ehtinyt pysäyttämään Incaa) - saaden kipakan vastalauseen... Kirsu verisenä lähdimme kokeeseen, mutta nenä toimi haaverista huolimatta hienosti.

Vesityön alkaessa Inca vinkui harmittavan paljon (josta tulikin mainintaa), ensimmäinen lokki palautui rantaviivalle, toinen lokki kauniisti käteen.
Hakutyö sujui alusta loppuun asti kerrassaan erinomaisesti. Markkeerausvaris ja kaksi muuta varista tulivat vauhdilla käteen, hakuinto oli hienoa koko ajan. Viimeisen variksen Inca tipautti muutama metrin päähän, mutta pillityksestä toi senkin käteeni. Tuomarille riitti 1+3 varista ja jäljelle pääsimme. Ohjaaja oli kuin hangon keksi, etenkin, kun kokeneet nomeihmiset yleisöstä antoivat mairittelevia kommentteja Incan työskentelystä ja tuomarikin sanoi haluavansa samanlaisen koiran - tosin ilman piippausta ;-).

Jäljen alkua ei Incalle tarvinnut esitellä, se pinkaisi hurjaa vauhtia metsään kadoten näkyvistä. Hetken päästä näin Incasta vilauksen, mutten ehtinyt huomaamaan, oliko kani suussa. Odotus tuntui pitkältä (varmastikin sekunti tai kaksi...), kunnes Inca ilmestyi näkyviin kantaen kanin kauniisti käteen asti.
Tollerin omistajalle oli mannaa korville kuulla yleisön kommentti: pieni, mutta tehokas noutaja.

Tuomarin arvostelu oli aika niukkasanainen:
Koepaikka Pertunmaa , aika 10.06.06
Tuomari Raimo Huhtiniemi

 Kesäloma ja saari kutsuvat nyt meitä. Seuraavana vuorossa on maltti-, maltti- ja malttiharjoituksia, koska muuten ei meillä ole nomeen asiaa ja sinnehän tähtäin on ilman muuta. Ohjaus, markkeraus ja haku vesialueilla on luonnollisesti myös ohjelmassa. Luultavasti tänä vuonna ei nomessa startata, mutta ensi vuonna sitten - toivottavasti maltillisemman koiran kera :-)

Lämpimät kiitokset teille kaikille, jotka olette meitä yhteistreenein auttaneet, näin Incan päässä taisi naksahtaa, että myös vieraita lintuja saa ja kuuluu ylös nostaa :-)

07.05.06 Niinhän siinä sitten kävi, että varikset eivät olleet riittävän kiinnostavia ja NOU0 on takataskussa :-(.

Sosiaalinen käyttäytyminen meni rauhallisesti istuskellen ja vesityö mallikkaasti noutaen. Mutta hakutyö töksähti jo markkeerauslintuun. Inca istui nätisti vierelläni ja katseli rauhallisesti ampujaa. Kun markkeerauslintu oli heitetty ja lähtölupa saatu, Inca pinkaisi varikselle, nuuhkaisten totesi sen ilmeisesti väärän hajuiseksi ja kipaisi seuraavalle linnulle. Sekään ei maasta heti noussut vaan muistaakseni tovin juoksentelun jälkeen vasta tuli ylös ja jossain vaiheessa markkeerauslintu tuli kehoituksestani ja yhden linnun se haki kauempaa. Kun koko hakualue oli läpi juostu ja linnut ilmeisesti vieraiksi todettu, Inca päätti, enttä vesialueelle jääneet lokit olisi sittenkin parempi noutaa. Niinpä loppuaikamme menikin tahtojen taisteluksi. Minä lähetin koiraa hakualueelle, joka kuuliaisesti lähti osoittamaani suuntaan, mutta erkaannuttuaan riittävästi minusta, yritti kurvaista lokeille. Kun lokeille meno joka kerta kiellettiin,  Inca lopulta pysähtyi eikä lähtenyt mihinkään. Selvää oli, että kaikki varikset oli ruudusta laskettu ja niiden noutaminen ei ollut mieluisaa :-(.

Positiivisena jäi kuitenkin omaan mieleen, että Inca käyttäytyi rauhallisesti, ainoastaan vesityön alussa, nähdessään veneestä heittäjällä linnun ja haulikkomiehen unohtaessa ladata haulikkonsa, odottelusta hermostuneen Inca hieman piippasi. Tuomarin loppupuheen aikana kuului myös pientä piippausta, mutta se loppui, kun kielsin. Tuomarilta sain kiitosta hyvässä hallinnassa olevasta koirasta ja itse olin iloinen, kun jokainen vähäisistä variksista tuli Incan tapaan käteen asti. Joten kuten tuomari sanoikin, perusasiat ovat kunnossa... noutohalu "vain" tökki tällä kertaa.

Nyt on siis jatkettava vierailla linnuilla treenaamista ja uutena treeninä laittaa riittävän kauas häiriölintuja (lähipuuhun tai selän taakse laitetut , jo noudetut linnut eivät häiriötä aiheuta). Lähdimme taippareista suoraan saareen ja sunnuntaina teinkin ensimmäisen häiriötreenin Petriltä mukaan saamieni lokkien avuulla (kiitos :-)).

Tässä virallinen pöytäkirja:
Koepaikka Vehmaa , aika 06.05.06
Tuomari Harri Sivén

20.08.05 Kaikkien aikojen ensimmäisessä Möllerissä Inca sai tuloksen: MÖL3 :-)

Viikko ennen Mölleriä kävimme pitkästä aikaa Löwen, Emilin ja Aaronin kanssa treenaamassa. Ikäväkseni havaitsin, että Inca hylkii muiden dummeja ja lintuja, ainoastaan minun maaginen kosketus teki dummeista ja/tai linnuista kelvollisen (sitä tämä asioiden priorisoiminen taitaa teettää, ajan säästämiseksi olemme eniten treenaneet yksin). Olin jo lähes valmis heittämään hanskat tiskiin ja perumaan Möllerin, mutta sitten päätin, että menkööt harjoituksesta kuitenkin.

Kovin suurin odotuksin en siis Mölleriin mennyt. Meidän starttimme oli numero yksi, joka totta puhuen taisi olla onnemme, näin Incalla oli 'puhdas' alue työstettävänä.
Ensin veimme Incan kanssa yhdessä ohjausvariksen n 20 metrin päähän odottamaan ohjaustehtävää ja siirryimme vesimarkkeeraukseen. Ville ampui laukauksen ja Ari heitti vastarannalla lokin veteen. Inca nouti lokin hienosti, tosin ikävää piippausta kuului menomatkalla, palatessa ei sentäs tarvinnut piipata. Siirryimme ohjauspaikalle, josta Incaa veti markkeerausalue kovasti, mutta sain sen kuitenkin keskittymään ohjaustehtävään ja se onnistui hienosti. Hakualueella Ville ampui taas laukauksen ja sitten lähetin Incan hakuun. Aikansa hakua tehtyään (ja tarpeensa toimitettuaan> ...> ) hakuruudusta tuli koira ja kani, palautus ei tullut kyllä perille asti, mutta kelpasi. Sen jälkeen Inca taisi käydä laskemassa muut riistat, muttei tuonut oma-alotteisesti mitään. Yksi lokki käytiin yhdessä ruudusta noutamassa ja siirryimme viimeiseen tehtävään, helppoon markkeraukseen maalle. Inca markkeerasi hyvin, mutta nuukaisi varista ja jätti sen siihen. Juoksin linnulle, heitin sen metrin eteenpäin, sanoin nouda - ja juoksin lähetyspaikalle. Inca kipitti varis suussa luokseni ja tähän päättyi meidän osuus.

Tällä työskentelyllä ei olisi edes taippareita läpäisty, mutta silti uskon, että Incassa on pontentiaalia. Samaa totesi myös Vesa (Lehto), jonka kannustavat kommentit Incasta lämmittivät mieltä, kiitos Vesa :-).

Tammikuu 2005

Inca palauttaa dummyn/linnun jo kivasti käteen, joskus kiiressä noutoesine paiskataan jalkoihini, mutta hyvin se siitäkin nostaa esineen ylös ja ojentelee käteeni. Tokotreeneissä Inca noutaa dummyä ihan kivasti, malttaa odottaa noutokäskyä ja tuo sielläkin dummyn käteeni, eli muiden koirien läsnäolo ei enää niin kauheasti häiritse. Hakuruutua tai edes sen tapaista en ole kertaakaan vielä Incalle tehnyt - kovasti tekisi jo mieli kokeilla, miten toimii.

Varista pyrin näyttämään Incalle (ja samalla Freyalla) lähes viikottain. Näin talvisin lintu otetaan pakastimesta esille, se sulaa muutaman tunnin sisällä, harjoittelemme kylppärissä nostoja - lintu parvekkeelle ja seuraavana iltana sama juttu. Joskus lintu on kolmannenkin illan harjoituksissa ja menee sitten taas pakastimeen. Lintu ei ehdi kauheasti sulamaan, säilyy näin hyvin, mutta usein esiteltynä se on kohtuullisen tavallinen - eli ei niin omittava otus. Kania ei meillä ole - tai on, mutta se on varmaan melkein Incan kokoinen- eli ihan liian iso sen treenattavaksi. Kestokaniin on tutustuttu, mutta se ei ihan yksitään riitä kanikokemukseksi.

----------------------------------

Syksy 2004

Incan noutoharjoitukset alkoivat jo ihan pentuna. Olen tällä kertaa yrittänyt pitää visusti mielessäni, etta lelujen kanssa leikkiessä todellakin se pentu otetaan vastaan - eikä lelu.

Dummyn kanssa aloitettiin harjoitukset ensin sisällä ja sitten  vähitellen siirryimme ulos. Nyt 6kk iässä tutussa ympäristössä dummyn palautus toimii aika kivasti, mutta vieraassa ympäristössä tai muiden koirien läsnäollessa palautus vielä tökkii.

Kylpyhuoneharjoitteluja treenaan Incan kanssa kuten aiemmin Freyan kanssa. Siellä nostoharjoitukset (dummyn ''ojentaminen' käteeni) sujuu hyvin ja se on hyvä häiriötön paikka.

Ulkona olemme etupäässä harjoitelleet dummyn kantamista ja ylösnostamista. Ylösnostamista harjoittelen juoksemalla Incan kanssa hihnassa dummyn ja joskus myös variksen ohi. Aika äkkiä Inca tajusi juonen ja nykyään nappaa nopeasti esineen/variksen suuhunsa. Pitäisi vaan muistaa malttaa mielensä - eikä ahnehtia liikaa. Inca nimittäin kuumenee melko herkästi. Siksipä olen pyrkinyt myös harjoittelemaan malttia ja aika kivasti olemme edistyneetkin.